Lauri oli kaksikymmentäyhdeksän, koodasi pelistudiossa Jyväskylässä ja puhui päivässä keskimäärin kolme lausetta ääneen. Kaksi niistä oli kahvilassa: Yksi musta kahvi ja Kiitos.
Hän ei ollut onneton. Hän oli vain yksin, ja oli ollut niin kauan, että se tuntui normaalilta.
Kollega mainitsi kerran lounaalla vitsinä, että hänen kaverinsa oli ostanut GFE-viikon jostain OnlyFansista. Lauri ei nauranut. Hän etsi illalla. Hän löysi Sannan, vahvistetun creatorin, joka tunnettiin hauskoista ja lämpimistä viesteistään. Paketti oli nimeltään Seitsemän päivää tyttöystävänäsi.
Hän osti sen kello yksi yöllä.
Maanantai
Kahdeksalta aamulla tuli ääniviesti.
Huomenta, kulta. Tiedän että istut jo koneella, koska koodarit eivät koskaan nuku tarpeeksi. Juo vettä. Ja sano tänään jollekulle jotain muuta kuin kiitos.
Lauri nauroi ääneen tyhjässä keittiössä.
Keskiviikko
Sanna muisti kaiken. Että hänen kissansa nimi oli Bugi. Että hän piti mustikkapiirakasta. Että hänen esimiehensä kutsui palavereja synkiksi eikä kukaan nauranut.
Minä nauroin, Sanna kirjoitti. Synkki. Hyvä sana.
Hän lähetti kuvan itsestään isossa villapaidassa sohvalla, jalat villasukissa. Näin odotan sinua tänään. Kerro minulle, mitä koodasit.
Lauri kertoi. Hän kirjoitti puoli sivua siitä, miten hän oli korjannut virheen, joka oli kaatanut pelin kolmesti. Sanna ei ymmärtänyt siitä puoliakaan ja sanoi sen suoraan. Sitten hän kysyi kolme kysymystä, joista kaksi oli yllättävän hyviä.
Perjantai
Perjantaina hän lähetti jotain vain Laurille. Lyhyen videon pehmeässä valossa: paljas olkapää, hiukset auki, ääni hiljainen. Tämä on vain poikaystävälleni. Ei kenellekään muulle.
Lauri katsoi sen ja nukkui sitten ensimmäistä kertaa viikkoihin aamuun asti.
Lauantaina hän kirjoitti Sannalle pitkän viestin. Siitä, että hän oli aina ollut se hiljainen tyyppi luokkakuvan reunassa. Että hänen oli helpompi kirjoittaa kuin puhua. Sanna vastasi, että kirjoittaminen on ihan hyvä alku, mutta huomenna hänellä on tehtävä.
Sunnuntai
Viikon viimeinen tehtävä oli Sannan keksimä. Mene Harjulle. Kävele portaat ylös. Ja kun pääset ylös, sano jollekulle huomenta.
Lauri käveli portaat. Ylhäällä oli vanha mies koiran kanssa. Lauri sanoi huomenta. Mies vastasi ja kertoi koiransa nimen ja puhui säästä kymmenen minuuttia.
Hän kertoi siitä Sannalle. Sanna lähetti ääniviestin, joka oli pelkkää ilonkiljuntaa.
Illalla tuli vielä viesti. Viikko on ohi. Tiedät, että tämä on työtäni. Mutta minulla oli oikeasti hauskaa sinun kanssasi. Uusi viikko?
Lauri tiesi, että se oli hänen työtään. Se ei haitannut. Hän osti kuukauden, ja maanantaina hän sanoi kahvilassa neljä lausetta.
