Turun linnassa järjestetään syksyisin iltakierroksia, joilla opas kertoo kummitusjuttuja kynttilänvalossa. Lumi Laaksonen oli niistä tunnetuin opas. Hän käytti pitkää mustaa samettimekkoa, kantoi lyhtyä ja puhui niin matalalla äänellä, että koululaisetkin hiljenivät.
Hän oli myös creator. OnlyFans-sivullaan, vahvistettuna ja täysin omanaan, hän julkaisi kuvia, jotka oli otettu vanhoissa kellareissa ja hämärissä portaikoissa. Mustaa pitsiä, punaista huulipunaa, kynttilöitä kivilattialla. Hän kirjoitti jokaisen kuvan alle lyhyen kummitustarinan.
Kävijä
Mies tuli kierrokselle ensimmäisen kerran lokakuussa. Harmaa takki, silmälasit, ei seuraa. Hän seisoi aina ryhmän takana eikä kysynyt mitään.
Hän tuli taas seuraavalla viikolla. Ja sitä seuraavalla.
Neljännellä kerralla Lumi pysähtyi linnan vanhimpaan saliin, nosti lyhdyn ja sanoi suoraan häntä katsoen: Teillä on varmaan jo kaikki tarinat ulkoa.
Mies punastui. Kyllä, hän sanoi. Mutta tulen kuuntelemaan, miten te ne kerrotte.
Viestit
Samana iltana hän sai viestin OnlyFans-sivullaan. Mies oli tilaaja. Hänen nimensä oli Antti, ja hän oli kirjastonhoitaja Turun pääkirjastossa.
Anteeksi, jos olin outo. Löysin sivusi ennen kuin tiesin, että olette opas. Sitten tunnistin äänenne linnassa. Lupaan olla enää tulematta, jos se tuntuu pahalta.
Lumi luki viestin kahdesti. Häntä ei pelottanut. Häntä hymyilytti.
Älä lopeta, hän vastasi. Mutta seuraavalla kerralla tuo minulle kirja. Jotain synkkää.
Kirjat
Antti toi kirjoja. Poeta, Le Fanua, vanhoja suomalaisia kummitustarinoita, joita Lumi ei ollut koskaan kuullut. Kierroksen jälkeen he istuivat linnan pihalla penkillä, lyhty heidän välissään, ja hän luki hänelle ääneen.
Lumi alkoi kertoa kierroksillaan tarinoita, jotka olivat peräisin Antin kirjoista. Hän ei kertonut kenellekään, mistä ne tulivat.
Sivullaan hän julkaisi uuden sarjan: kuvia itsestään mustassa mekossa linnan käytävillä, ja jokaisen alla tarina, jonka Antti oli lukenut hänelle edellisenä iltana. Tilaajat kysyivät, mistä hän löysi niin vanhoja ja outoja kertomuksia. Lumi vastasi vain, että hänellä oli oma kirjastonhoitaja.
Keskiyö
Kauden viimeisenä iltana Lumi pyysi Anttia jäämään, kun muut lähtivät. Hän vei hänet torniin, jonne kävijät eivät pääse, ja sammutti lyhdyn. Ikkunasta näkyi Aurajoki ja satama, mustaa vettä ja keltaisia valoja.
Tämä on minun lempipaikkani, hän sanoi pimeässä. En ole tuonut tänne ketään.
Antti ei sanonut mitään. Lumi otti häntä kädestä. He seisoivat siinä kauan.
Seuraavana päivänä hän julkaisi sivullaan kuvan tornin ikkunasta, ilman itseään. Kuvatekstinä oli vain yksi lause: Joskus kummitusjuttu on rakkaustarina, jota kukaan ei ole vielä kertonut.
