Elina ja Mikko olivat olleet naimisissa kahdeksan vuotta. He asuivat Oulussa omakotitalossa joen rannalla, heillä oli koira ja kasvimaa, ja ulkopuolisille heidän elämänsä näytti tasaiselta.
Heidän välillään se ei ollut tasaista. Se oli ollut sitä vuosia, kunnes eräänä talvi-iltana saunan jälkeen Mikko sanoi ääneen jotain, mitä oli ajatellut pitkään.
Haluaisin nähdä sinut toisen miehen kanssa. Haluan, että sinua halutaan. Ja haluan olla siinä mukana.
Elina oli hiljaa niin kauan, että Mikko ehti katua. Sitten hän sanoi: Minäkin olen ajatellut sitä.
Säännöt
He kirjoittivat ne keittiön pöydän ääressä, ruutupaperille. Kaikki yhdessä. Ei salaisuuksia. Kumpi tahansa voi sanoa seis milloin tahansa, ilman selityksiä. Ja tärkein, jonka Elina alleviivasi kahdesti: Ei ketään, jonka aitoudesta emme ole varmoja.
He avasivat yhteisen OnlyFans-sivun ja vahvistivat sen. Siellä oli tyylikkäitä kuvia Elinasta ja joskus Mikon käsi hänen vyötäröllään. Viesteistä huolehti Mikko. Elina valitsi, kenelle vastattiin.
Mies
Hän käytti nimeä Tuomas. Hän kirjoitti aina molemmille. Hän kysyi heidän rajoistaan ennen kuin kertoi omistaan. Hän ei koskaan pyytänyt mitään.
Kahden kuukauden kuluttua Elina pyysi todistetta.
Kuva sinusta tänään. Paperilappu, jossa lukee Elina ja Mikko, Oulu, ja päivämäärä. Sitten videopuhelu meidän molempien kanssa.
Kuva tuli samana iltana. Tavallinen mies kerrostalon parvekkeella, taustalla Oulujoen silta ja lappu kädessä. Videopuhelu seuraavana päivänä kesti puoli tuntia. Siinä oli kolme ruutua: Elina ja Mikko sohvalla, Tuomas keittiössään.
Te päätätte, Tuomas sanoi. Jos Mikko sanoo ei, se on ei.
Mikko katsoi Elinaa. Elina hymyili. Kyllä, Mikko sanoi.
Ilta
He tapasivat hotellissa keskustassa. Mikko istui nojatuolissa ikkunan vieressä. Elina katsoi häntä koko ajan. Joka kerta Mikko nyökkäsi, ja joka kerta Elina tunsi itsensä kauniimmaksi.
Myöhemmin, kun he olivat kahden, Elina sanoi: Katsoin sinua. En häntä.
He ajoivat kotiin hiljaisia katuja pitkin. Mikko piti kättä Elinan polvella koko matkan, eikä kumpikaan laittanut radiota päälle. Kotona koira odotti ovella, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Todiste
Kotona Elina laittoi päivämäärälapun keittiön korkkitaululle, ostoslistojen ja hammaslääkäriajan muistutuksen väliin. Kukaan vieras ei olisi ymmärtänyt, mikä se oli.
Mikko näki sen aamulla kahvia keittäessään. Hän hymyili koko päivän.
Elinan mielestä se oli todiste. Ei siitä, että Tuomas oli aito, vaan siitä, että he olivat yhä samassa keittiössä, kirjoittamassa omia sääntöjään.
